ITSEARVIOINTI

Valitsin työni aiheeksi veganismin, koska aihe on minulle läheinen ja tuttu. Olen itsekin ollut vegaani lähes vuoden, joten olen tullut tutkineeksi asioita jo jonkun aikaa. Tämän vuoksi työn rakenteen suunnittelu oli suhteellisen helppoa. Tiesin myös, mistä minun olisi hyvä etsiä tietoa, ja mistä löydän vaikuttavaa materiaalia.

Työni ensimmäinen vaihe oli blogin perustaminen. Työstin ulkoasua melko vähän, sillä halusin ennen kaikkea sisältöön keskittyvän ympäristön blogiin. Tein ulkoasusta kuitenkin aiheeseen sopivan ja huomiota herättävän. Tein kolme "postausta", yhden tieteellisestä näkökulmasta, yhden omista kokemuksistani sekä yhden puhtaasti tunteisiin vetoavan. Tieteellisen tekstin tekeminen oli melko helppoa, sillä olen hyvin tutustunut veganismin positiivisiin vaikutuksiin ja niiden takana oleviin tieteellisiin perusteluihin. Omista kokemuksista kirjoittaminen tuli myös kuin itsestään, sillä taustani takia oman tarinani kertomisesta saa helpohkosti koskettavan ja lukijalle läheisen. Tunteisiin vetoavan tekstin kirjoittaminen oli hankalampaa, koska en ole niin hyvä kirjoittamaan, että pystyisin helposti rakentamaan "taiteellista" tekstiä. Tekstistä tuli kuitenkin mielestäni ihan hyvä.

Opin blogia kirjoittaessa jäsentelemään eri perustelutapoja. Tieteellisen perustelun erottaminen tunteisiin vetoavasta perustelusta auttoi minua ymmärtämään, missä kummassakin on kyse. Tästä voi olla minulle paljonkin hyötyä tulevaisuudessa, sillä luulisin nyt osaavani ehkä paremmin käyttää molempia perustelukeinoja yhdessä tekstissä limittäin.

Työssäni olen tyytyväinen sekä ulkoasuun, että sisältöön. Kokemuksistani kertova teksti olisi saanut ehkä olla jäsennellympi, samoin tieteellinen teksti. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että aloitin työn tekemisen hyvissä ajoin, jolloin minulle jäi hyvin aikaa tehdä kaikki postaukset sekä ulkoasu rauhassa.

Kehittämisen kohteita on tunteisiin vetoavan tekstin kirjoittamisessa. Jäsentely siihen liittyen on vielä hieman hankalaa. Retorisien keinojen tehokasta käyttöä voisi vielä myös harjoitella.

Tipun tarina

"Olipa kerran aurinkoinen aamu pienellä, suomalaisella maatilalla. Juuri tuona aamuna kahdesta ruskeasta munasta kuoriutui kaksi pientä tipua. Tiput katselivat ympärilleen, ja näkivät aikuisia kanoja, joilla törrötti sulkia. Katon ylärajan pienistä ikkunoista tulvi sisälle auringonsäteitä, mitä tiput ihmettelivät. Maailma näytti ihmeelliseltä.

Seuraavana päivänä tiput olivat jo täydessä vauhdissa, ja he viettivät aikaansa jahdaten toisiaan. Yhtäkkiä suuri tumma hahmo ilmestyi tipujen karsinan luokse. Tipuja pelotti, koska hahmo oli uhkaavan näköinen ja murisi pelottavasti. Hahmo otti tipuja yksitellen käteensä, ja tutkaili heitä. Hänellä oli mukanaan eräänlainen kori. Osan tipuista hahmo otti koriin, osan hän päästi takaisin. Kun meidän tipujen vuoro tuli, he olivat kauhuissaan. He eivät ymmärtäneet, mitä heille tapahtuisi. Tiput joutuivat erilleen, ja karsinaan jääneelle tipulle tuli hirveän paha mieli. Hänellä oli ikävä ystäväänsä.

Yksinäinen tipu kuuli toisilta tipuilta, että loput tiput joutuivat Isoon Torveen. Se kuulosti pelottavalta. Tipu arvasi, ettei hän enää koskaan tulisi näkemään ystäväänsä.

Tipun elämä oli hyvin tuskaista. Karsinaa ei puhdistettu koskaan, ja sulkia kutitti koko ajan. Tipu yritti rapsuttaa itseään juoma-automaattiin ja karsinan seiniin, mutta syyhy ei helpottanut, ja juoma-automaattiin tippui ötököitä tipun sulista. Joskus tipu katseli katon rajasta tulevaa valoa, ja mietti, miltäköhän ulkona saattaisi näyttää.

Kun tipu kasvoi, hänet siirrettiin häkkiin. Häkki oli noin yhden kuutiometrin kokoinen, joten tipulla ei ollut tilaa jaloitella. Juoma-automaatti oli todella pieni, eikä tipu osannut sitä käyttää. Tipulle alettiin syöttämään rehua, joka sai tipun munimaan jatkuvasti. Se ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Pian tipun seuraksi häkkiin laitettiin kolme muutakin tipua, jotka tosin eivät enää tipuja olleet. Heitäkin pelotti häkkiin joutuminen, ja hekin olivat nähneet Ison Torven. Tiput yhdessä miettivät, minkälaista ulkona voisi olla.

Pian häkkiin laitettiin vielä viisi uutta tipua. Nyt häkissä oli niin ahdasta, ettei juoma-automaatille päässyt tökkimättä toisia, ja häkin kalterit painoivat ristikoita tipujen ihoon. Pari tipun ystävistä stressaantuivat häkistä niin paljon, etteivät he pystyneet munimaan, vaikka heille syötettiin munitusrehua. Pelottava hahmo huomasi sen, ja eräänä päivänä hän kävi ottamassa heidät Isoon Torveen. Meidän tipu oli surullinen noiden tipujen puolesta, mutta sisimmässään hän toivoi, että pääsisi myös Torveen. Hän halusi päästä pois häkistä, ja takaisin ystävänsä luokse.

Ajan myötä tipun terveys huononi. Iho alkoi rikkoutua, koska ötökät söivät sitä. Haavat tulehtuivat, ja niihin koski jatkuvasti. Iho oli aivan täynnä ristikoita, ja toisesta kyljestä oli lähtenyt kaikki sulat. Tipu ei enää jaksanut tehdä tietään juoma-automaatille, ja oli hyvin kuiva. Muniakaan ei enää tullut entiseen tahtiin. Eräänä päivänä pelottava hahmo tuli tipun luokse, ja otti hänet sekä pari muutakin sairasta ystäväänsä mukaan. Tipu joutui Isoon Torveen, mutta se ei häntä haitannut. Tipu näki viimeisinä hetkinään katon rajasta tulevan valon, ja tiesi pääsevänsä parempaan paikkaan."

Kuva: pixabay.com

Tämä tarina voi vaikuttaa sadulta, mutta on valitettavan totta suurimmassa osassa nykypäivän kanaloita. Kanat, kuten muutkin eläimet, ovat tutkitusti hyvin älykkäitä, jopa osin älykkäämpiä kuin ihminen. Kanaloiden olot ovat karut, ja eläimet ovat usein järkyttävissä oloissa.

Kuluttamalla eläinkunnan tuotteita kannustat tarinan kaltaiseen toimintaan. Vegaaniksi ryhtymällä et tue kidutusta ja murhaa. Tee muutos nyt.

Kokemukseni veganismista

Olen ollut vegaani vajaan vuoden, ja kokemukseni veganismista on ollut lähes kokonaan vain positiivinen. Yläasteelta asti olen halunnut joskus edes kokeilla veganismia, ja olenkin niiltä ajoilta lähtien ollut pescovegetaristi (ei kalaa eikä kanaa). Kotoa pois muutettuani huomasin pikku hiljaa jättäneeni ruokavaliostani pois lähes kaikki eläinkunnan tuotteet, eli siirtymiseni veganismiin tuli ikään kuin itsestään. Uutena vuotena 2016 sitten päätin viimeisenä jättää ruokavaliostani pois raejuuston, joka oli siinä ainoa jäljellä oleva eläinkunnan tuote. En ole sen jälkeen edes kaivannut eläinperäisiä ruokia.

Nuudelit ovat myös ihan terveellisiä, ja enimmäkseen vegaaneja.

Moni kuvittelee, että vegaani ei syö mitään, tai että vegaania ruokaa on hankala löytää ja valmistaa. Totuus on aivan toinen, sillä vegaaniruoka on aivan normaalia ruokaa, josta on vain otettu eläinperäiset tuotteet pois. Ruoanlaitto on siis huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa! Söin alkuaikoina paljon hedelmiä, vihanneksia ja riisiä (paljon riisiä!). Alkuun teetti hiukan työtä etsiä vegaaneja muita ruokia kuin kasviksia, riisiä, pastaa ja leipää. Tässä käytin apuna vegaanituotteet.fi: sivua, josta löytyy todella kattava lista kaikista vegaaniystävällisistä tuotteista. Nykyään toki on aivan eri tilanne kuin tuolloin, koska nyt kauppojen hyllyille on tullut hurjan paljon lisää kaikenlaista ruokaa, vegaanijuustoista mikropitsaan ja nyhtökauraan.

Keep it simple!

Yleinen käsitys on myös, että vegaani ruoka on kallista. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Lihan kilohinta on huomattavasti kalliimpi kuin esimerkiksi riisin! Huomaa, että köyhissä maissa (Afrikan maat, Intia) syödään harvoin eläinperäisiä tuotteita juuri sen takia, koska ne ovat kalliimpia. Tekolihat ja soijanakit ovat toki hintavia, mutta on pidettävä mielessä että ne eivät ole tarpeellisia. Normaalista ruuasta saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Onhan kateenkorvakin kalliimpaa kuin jauheliha!

Eläintuotanto on suurin ilmansaasteiden syy.

Oma olo on ollut paljon parempi, kun olen jättänyt eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliostani. Olen paljon virkeämpi ja jaksan keskittyä koko päivän. Syömishäiriötaustani takia olin skeptinen tämän kokeilun suhteen, mutta veganismi on vaikuttanut parantumisprosessiin positiivisesti. En voi muuta kuin suositella veganismia ihan kenelle vain.

KUVAT: pixabay.com