Tipun tarina

"Olipa kerran aurinkoinen aamu pienellä, suomalaisella maatilalla. Juuri tuona aamuna kahdesta ruskeasta munasta kuoriutui kaksi pientä tipua. Tiput katselivat ympärilleen, ja näkivät aikuisia kanoja, joilla törrötti sulkia. Katon ylärajan pienistä ikkunoista tulvi sisälle auringonsäteitä, mitä tiput ihmettelivät. Maailma näytti ihmeelliseltä.

Seuraavana päivänä tiput olivat jo täydessä vauhdissa, ja he viettivät aikaansa jahdaten toisiaan. Yhtäkkiä suuri tumma hahmo ilmestyi tipujen karsinan luokse. Tipuja pelotti, koska hahmo oli uhkaavan näköinen ja murisi pelottavasti. Hahmo otti tipuja yksitellen käteensä, ja tutkaili heitä. Hänellä oli mukanaan eräänlainen kori. Osan tipuista hahmo otti koriin, osan hän päästi takaisin. Kun meidän tipujen vuoro tuli, he olivat kauhuissaan. He eivät ymmärtäneet, mitä heille tapahtuisi. Tiput joutuivat erilleen, ja karsinaan jääneelle tipulle tuli hirveän paha mieli. Hänellä oli ikävä ystäväänsä.

Yksinäinen tipu kuuli toisilta tipuilta, että loput tiput joutuivat Isoon Torveen. Se kuulosti pelottavalta. Tipu arvasi, ettei hän enää koskaan tulisi näkemään ystäväänsä.

Tipun elämä oli hyvin tuskaista. Karsinaa ei puhdistettu koskaan, ja sulkia kutitti koko ajan. Tipu yritti rapsuttaa itseään juoma-automaattiin ja karsinan seiniin, mutta syyhy ei helpottanut, ja juoma-automaattiin tippui ötököitä tipun sulista. Joskus tipu katseli katon rajasta tulevaa valoa, ja mietti, miltäköhän ulkona saattaisi näyttää.

Kun tipu kasvoi, hänet siirrettiin häkkiin. Häkki oli noin yhden kuutiometrin kokoinen, joten tipulla ei ollut tilaa jaloitella. Juoma-automaatti oli todella pieni, eikä tipu osannut sitä käyttää. Tipulle alettiin syöttämään rehua, joka sai tipun munimaan jatkuvasti. Se ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Pian tipun seuraksi häkkiin laitettiin kolme muutakin tipua, jotka tosin eivät enää tipuja olleet. Heitäkin pelotti häkkiin joutuminen, ja hekin olivat nähneet Ison Torven. Tiput yhdessä miettivät, minkälaista ulkona voisi olla.

Pian häkkiin laitettiin vielä viisi uutta tipua. Nyt häkissä oli niin ahdasta, ettei juoma-automaatille päässyt tökkimättä toisia, ja häkin kalterit painoivat ristikoita tipujen ihoon. Pari tipun ystävistä stressaantuivat häkistä niin paljon, etteivät he pystyneet munimaan, vaikka heille syötettiin munitusrehua. Pelottava hahmo huomasi sen, ja eräänä päivänä hän kävi ottamassa heidät Isoon Torveen. Meidän tipu oli surullinen noiden tipujen puolesta, mutta sisimmässään hän toivoi, että pääsisi myös Torveen. Hän halusi päästä pois häkistä, ja takaisin ystävänsä luokse.

Ajan myötä tipun terveys huononi. Iho alkoi rikkoutua, koska ötökät söivät sitä. Haavat tulehtuivat, ja niihin koski jatkuvasti. Iho oli aivan täynnä ristikoita, ja toisesta kyljestä oli lähtenyt kaikki sulat. Tipu ei enää jaksanut tehdä tietään juoma-automaatille, ja oli hyvin kuiva. Muniakaan ei enää tullut entiseen tahtiin. Eräänä päivänä pelottava hahmo tuli tipun luokse, ja otti hänet sekä pari muutakin sairasta ystäväänsä mukaan. Tipu joutui Isoon Torveen, mutta se ei häntä haitannut. Tipu näki viimeisinä hetkinään katon rajasta tulevan valon, ja tiesi pääsevänsä parempaan paikkaan."

Kuva: pixabay.com

Tämä tarina voi vaikuttaa sadulta, mutta on valitettavan totta suurimmassa osassa nykypäivän kanaloita. Kanat, kuten muutkin eläimet, ovat tutkitusti hyvin älykkäitä, jopa osin älykkäämpiä kuin ihminen. Kanaloiden olot ovat karut, ja eläimet ovat usein järkyttävissä oloissa.

Kuluttamalla eläinkunnan tuotteita kannustat tarinan kaltaiseen toimintaan. Vegaaniksi ryhtymällä et tue kidutusta ja murhaa. Tee muutos nyt.